Tuhkis eli Aitiorannan Öskubuska

Ensimmäinen islanninlammaskoirani, jonka hankin ihan vain lenkkikaveriksi ja seuraksi. Niin minä silloin luulin vuonna 2002, kun viimein olin saanut hankittua oman rivitalon päätyasunnon ja voisin toteuttaa haaveen omasta koirasta… siitä alkoi sellainen matka koirien kanssa, eikä se matka ole vieläkään päättynyt.

Mutta Tuhkis oli se elämäni koira, ihan super yksilö! Pieni ja pippurinen, älykäs ja samalla hyvin omanarvonsa tunteva. Joku sivullinen sanoi kerran ettei ole koskaan nähnyt koiraa, joka jumaloi noin omistajaansa. Ehkä, mutta minä kävin mielestäni sen kanssa hyvin usein keskusteluita että mitä EI saa tehdä. Vilkas koira keksi kaikenlaista.

Alkuun sen kanssa ei harrastettu mitään ihmeempää, mutta sitten 6 vuotiaana se aloitti agilityn, jossa myös aloitettiin kisaaminen sen ollessa 7 vuotias. Ja ihan noin vaan tehtiin kunnon debyytti nappaamalla nollavoitto. Aksassa noustiin 2-luokkaan asti, sitten jäätiin siitä eläkkeelle kun ikää alkoi olla 10 vuotta. Mutta sen jälkeen olikin hyvä viimeistellä toko-ura, joka nuorempana jäi vähän vaiheeseen. 12-vuotiaan saatiin TK1 koulutustunnus. Tuomari ei tiennyt että koira on jo noin vanha, tykkäs siitä ja sanoi vielä loppupuheessa että toivon että vielä treenaat sen seuraamista! Hih, minä en raaskinu sille sanoo että tämä typy jää nyt viimein eläkkeelle. Tuhkis eli 16 v 9 kk joten sen kanssa kuljettiin pitkä yhteinen matka.