Smahildur’s kennel
Islanninlammaskoirien kasvatusta vuodesta 2013 ja niiden kanssa elämistä ja harrastamista jo vuodesta 2002.
krshnkl @ hotmail.com (POISTA TYHJÄT VÄLIT SÄHKÖPOSTIOSOITTEESTA)
tai laita viestiä/wa puh. 0 4 0 5 4 6 3916.
Kasvattaja
Olen Kirsi Honkala heppa- ja koirahullu ihminen Ylivieskasta, pyörinyt vähän muuallakin päin Suomea mm. Oulun suunnalla, joten puhun sekamurteella tai sitten en puhu ollenkaan. Työt ja ammattikin on vaihtunut vuosien varrella, nykyisin olen se ns. kansankynttilä ja tylsistytän teini-ikäisiä kuivilla opevitseillä matemaattisten jorinoiden ohessa.
Olen harrastanut joskus muinoin raviurheiluakin, mutta nykyisin hevoset ovat enemmän vain omistajan personal trainereinä, huolehtimassa että askeleita tulee mittariin ja kädet heiluu talikon varressa päivittäin.
Koirarintamalla on kokemusta hankittu näyttelyistä, tokosta, rally-tokosta, mejästä, hausta, jäljestä, vepestä, agilitysta, nosesta ja paimennuksesta. Kokeisiin ja kisoihin asti on menty tokossa, rally-tokossa, agilityssa ja paimennuksessa ja näyttelyissä on kierrelty myös.
Ja kaikki em. islanninlammaskoirien kanssa. Joten tarvitseeko rotua enempää kehua, siitä on siis lähes kaikkeen… no on näilläkin omat haasteensakin. Otapa yhteyttä, jos rotu kiinnostaa!
Kasvatukseni kivijalka tai filosofia
Terveys: tärkein kriteeri! Jalostukseen käytettyjen yksilöiden on oltava terveitä eli täytettävä rodun pevisa vaatimukset. Myös niiden lähisukulaisten terveystulokset vaikuttavat. Olen jopa ylitarkka tilastoissa näkyvistä terveysongelmista ja moni yhdistelmä hylkiytyy suvussa ilmenneiden tulosten perusteella. Kasvateiltani haluan terveystarkastustuloksia ja yritän siihen kannustaa pennunostajia.
Luonne: arvostan suuresti työkoiratyyppiä eli sitä että koiralla on toimintakykyä, aktiivisuutta, terävyyttä ja riittävää vilkkautta. Näitä ominaisuuksia yritän vaalia, mutta välillä hyvät terveystulokset ajavat edelle valinnoissa ja kompromisseja täytyy tehdä.
Tunne koirasi ja varsinkin jalostuksessa käytettävät yksilöt: Yritän aina tutustua livenä urokseen tai kysellä tutuilta, jotka sitä ovat tavanneet että millainen se on eri tilanteissa. Omistajan kertomukset ovat tässä äärimmäisen tärkeitä. Nartut ovat omia tai sijoituksessa mahdollisimman lähellä, jotta tunnen ne riittävän hyvin. Nartut ovat mieluummin iältään jo noin kolmivuotiaita, silloin ne ovat varmasti aikuisia ja niiden identiteetti on varmistunut. Joskus koira kehittyy hitaasti henkisesti, eikä ole parivuotiaana vielä edes valmis emäksi.
Eettisyys: koira on itselle ensisijaisesti perheenjäsen ja harrastus kumppani, sen tarkoitus ei ole olla jatkuvasti tiinenä ja tehdä mahdollisimman paljon jälkeläisiä. Jos jälkeläisnäytöt ovat heikot tai synnytyksessä ilmenee vaikeuksia, steriloin nartun jo kohtuu nuorena. Harrastaminen ja kotilaumassa elo helpottuu, kun juoksut jäävät pois. Samoin myös kohtutulehdus/kasvain riski eliminoituu.
Ulkonäkö: suosin lyhytkarvaisuutta, mutta se ei mene terveyden tai luonteen edelle. Rakenne liittyy mielestäni ulkonäköön ja siinä arvostan terveitä kulmauksia, raajojen suoruutta, sopusuhtaisuutta ja ennen kaikkea sitä, että koira liikkuu hyvin. Tällöin sen ravi on matkaa voittavaa ja eleetöntä. Muutenkin islanninlammaskoirassa pidän siitä, että kokonaisuutena niissä ei ole mitään liikaa tai silmiinpistävää liioittelua. Päässä annan anteeksi korvien koon ja asennot, kuonon mallin ja kallon leveyden/kapeuden, mutta Rakastan älykkäitä&kauniita silmiä! Pitäähän sitä kasvattajalla jokin heikkous olla 😊