TK1

[Koiranet]

Tuhkimo eli Tuhkis, s.1.3.2002 - 9.12.2018

"Tunnen suurta kiitollisuutta niistä yli 16-vuodesta, jotka sain kanssasi viettää. Annoit niin paljon ja teit elämästä entistä rikkaamman, olet ikuisesti mielessä ja sydämessä rakas koirani"

Tiku, Tipuli, Tiksu, Tupuna, Sinttura…

Minun pieni ihana blondiini, lauman pomo ja oikea teräsmuori. Tuhkis oli elämäni koira, tuskin tällä luonteella olevaa koiraa enää tulee vastaan. Se olisi osaavammalla ohjaajalla taipunut vaikka mihin ainakin tokossa ja agissa. Mutta minulla se oli molemmissa se harjoittelukappale. Kun itsellä oli jo kymmenisen vuotta kokemusta koiraharrastuksesta niin olisin sille osannut opettaa asiat oikein. Kyllä harmittaa että puudutin sen innokkuuden tokossa omalla taitamattomuudellani. Agilityn taas aloitimme sen kanssa liian myöhään, kisaamaan ehdimme vasta Tikun ollessa 8-vuotias, joten ikä tuli sillä vastaan. Mutta sain aina kisoissa kokea sen kanssa uskomattomia tilanteita, kuinka näppärästi se korjasi minun mokia. Sen kanssa oli hienoa aloittaa kisaaminen. Kun omat hermot oli ihan riekaleina niin Tuhkis kyllä pelasi ja ensimmäisen kisamme korkkasimme nollavoitolla. Sitä ei edes silloin ymmärtänyt kuinka hieno asia se oli ja todellakin 8-vuotiaalla koiralla! Agilityn lopetin sillä kymmen vuotiaana, ei sen lihaskunto kuitenkaan enää ole niin priima kuin nuorilla koirilla, joten loukkaantumisriski olisi ollut liian suuri, vaikka se onnekseen saikin kisata miniluokassa.

Tuhkis kiersi näyttelyissä jonkin verran. Vaikka olikin islantilaiseksi todella pieni, niin oli se niissä ainakin muutaman tuomarin hurmannut ja kotiin kiikutellut pikku pokaaleita.

Paimennustestissä vuonna 2007 se sai sen päivän osalta tuloksen heikkoja paimennustaipumuksia. No käytännössä se oli paimentanut nuorempana poneja ja ainakin niitä se pyöritti kasassa ihan omatoimisesti. Joten kyllä ne taipumukset olivat jotensakin olemassa. Tuhkis oli myös tarkka vahtikoira ja jos se piti jotain asiaa uhkaavana ei se epäröinyt iskeä hampaitaan siihen. Ainakin ruohonleikkuria oli raadeltu, samoin moottorikelkkaa se oli yrittänyt kesyttää puremalla kelkkaa, ei siis kelkan kuskia. Eli ulkonäkö petti pahasti tässä koirassa.

Tuhkis aloitti 11-vuoden iässä jälleen tokoharrastuksen ja oli kyllä vain piristynyt sen myötä. Eli vanha sanonta ei vanha koira uusia temppuja opi, oli silloin kumottu. Kyllä oppi ja halusi oppia.